Inhoan näitä modeja. Laatikossa olleet kuvat minun oli poistettava, sillä kaikilla tietokoneilla ei pystynyt lukea koko tekstiä, koska kuvat tulivat päälle. Pyh sanon minä. Onneksi edes tuossa ylhäällä oleva kuva säilyy.

Olen syönyt paljon. Ja kyllä, voisin rajoittaa tätä pelleilyäni, mutten voi kaikille "ongelmilleni" mitään. Alan harrastaa kunnon liikuntaa heti, kun vain saan juosta. Vatsalihaksia en voi tehdä huonon ryhdin takia, ja se minua ärsyttää suunnattomasti. Jep, vaa'alle.

Ja lukemaksi tänään tuli 64,6kg. Paino tottakai heittelee päivittäin paljonkin, mutta jos punnitsen itseni päivittäin, tiedän myös viikon päästä, paljon painoin viikko sitten. Eli näin meillä.

Kaikille lukijoille: ymmärrän, että asenteeni on perseestä. Olen kiitollinen, että kommentoitte, mutta ongelmanani on ollut aina se iänikuinen läskiksi haukkuminen ja tämän hetkiset surut ja murheet, joista en näytä pääseväni ikinä eroon. Mutta jokainen tallaa tyylillään.

HUOM. En ole sitä mieltä, että anoreksia on elämäntapa. Minusta se ei todellakaan ole sitä, sillä yli puolet kunnon anorektikoista kuolee sairauteen. Joten, en missään tapauksessa pyri siihen. Minusta se on erittäin typerää, ajautua vakavaan sairauteen vain sen tähden, että haluaa olla laihempi kuin kukaan muu, tai laihempi kuin koskaan on ollut. Pyrkikäämme siis syntymäpainoomme. (Huomatkaa ironinen sävy.)