Taas on kesä, ja tämä kaikki jatkuu.

Nyt olen ollut syömättä muutaman päivän kun ei tuo nälän tunne enää tunnu, mutta ajattelin kyllä syödä tänään. Painoin kaksi viikkoa sitten 64,2kg ja alemmas pitäisi vielä päästä. Nyt painan saman verran kun poikaystäväni, joka on 173,5cm pitkä. Vituttavaa.

Lähden tästä kävellen katsomaan häntä töihin kohta.

Ihanaa, kun peruskoulu on vihdoin loppu. Elokuussa en ole enää sakkolihaakaan, ja poikaystävän ei tarvitse enää pelätä. :) Hii, tänään on hyvä päivä. Toivon mukaan loppuukin hyvin.

En ole kirjoittanut aikoihin. Äiti valvoo suhteellisen kovasti syömistäni, mutta olen oppinut, etten syö koulussa kuin salaattia ja tulen kotiin vasta illalla. Pitkin päivää juon vettä. Aamuisin on kyllä pakko syödä jotain, mutten oksenna enää kaikkea ulos. Ei ole enää mitään oksennettavaa.

Tiedän, että havittelen täydellisyyttä, mutten voi sille mitään. Haluan vahvan itseluottamuksen, vahvemman kuin ennen, haluan olla kaunis, laiha, kova sisäisesti, sellainen ettei kukaan pysty satuttamaan minua. En halua päästää ketään liian lähelle. Kohta on uusi koulu, uudet kuviot, eikä kukaan tunne minua. Onhan siihen vielä puoli vuotta, mutta onneksi vain puoli. Pelkään, ettei minusta tule mitään. Pakko panostaa koulun käyntiin. Haluan olla täydellinen lasienkeli.